Yli puolet jo takanapäin...

Näin se vaan on... Aika on mennyt liian nopeasti. Kerran ovat ajatukset karanneet jopa jo tulevaan työkevääseen, mutta onneksi eivät pitkään viipyneet siellä...Leppoisaa arkeahan täällä vietellään, ilman kelloa. Toki rutiineista pidetään kiinni. Onhan se tietysti välillä hermoille käyvää, tämä "meidän tiimi" touhu. Eli tarkoittaa sitä, että kun näin tiiviisti ollaan yhdessä, ei elo aina ole todellakaan ruusuilla tanssimista. Olemme kyllä mielestäni suoriutuneet hyvin arvosanoin ainakin tähän mennessä.

Näkymä ei siis ole keittiöstämme vaan Chalongin Muay thai turneen ottelusta. Pikkupojatkin ottivat tosissaan.

Harrastukset tietysti edesauttavat perhesovun säilymisessä. Janne ja minä pyrimme käymään epäsäännöllisen säännöllisesti kuntosalilla ja nyt myös Eerika innostui käymään meidän kanssa. Aamuisin tulee myös käytyä kävelylenkillä rannalla ja laiturilla. Eemeli on aloittanut Muay Thain eli thainyrkkeilytreenit. Hän käy kaksi kertaa viikossa treeneissä ja on erittäin kehityskelpoinen lajissa, johtuen varmaan painitaustasta. Valmennus on ollut yksilöllistä ainakin toistaiseksi, koska lapsia on ollut niin vähän treeneissä. Ei pääse lintsaamaan... Onpa Eemeli jo kaipaillut sparrivastustajaa kehään, jotta pääsisi mittaamaan taitojaan. Lapset ja Janne testasivat myös laitesukellusta altaassa. Homma oli yllättävän helppoa ja lapsetkin viihtyivät pitkiä aikoja veden alla.

Napakasti lähtevät Empunkin alapotkut.

Eerika painumassa pinnan alle. Sukellus oli nastaa.

Pojat ovat myös päässeet merelle kalaan. Reissuja on takana jo neljä ja Eemeli on ollut yhdellä mukana. Joukkoon mahtuu rutkasti pelkkää kokemusta, mutta onhan se ahti antanut myös antejaan. Ei vain taida merenjumala täällä olla Ahti... Kovimmalla kelillä tehdyllä reissulla aallot olivat jopa nelimetrisiä. Mai pen rai. Saaliiksi on tullut kuningasmakrilli, kahta lajia tonnikaloja, dorado, long tom, rainbow runnereita ja queen fishejä. Komeita nimiä kaloilla on. Josko kalatkin ovat kotoisia serkkujaan värikkäämpiä.


Paratiisibiitsi asumattomalta Racha Noilta. Näkösyvyys oli noin 20 metriä.



Jannen väsyttelemä king mackerel.

30.9. vietettiin Eemelin 9v. synttäreitä Tuna Resortissa grillijuhlien merkeissä. Teng toimi grillimestarina ja Harri oli loihtinut herkkuja Eemelin toiveiden mukaan. Tarjolla oli kattava salaattitarjonta kotoisine perunasalaatteineen, lämpine lisukkeineen sekä kolmen sortin grillilihoineen. Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa...

Onnellinen päivänsankari 9v.

Harrilta saatu monitoimityökalu laastareineen taisi olla paras lahja. Meiltä Eemeli sai lahjaksi kauko-ohjattavan veneen, jolla hän on huristellut altaassa ja meressä.
Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna Jannen opiskelukaveri Sami, kalakoulun ajoilta tuli Phuketiin, Tuna Resortiin vaimonsa Niinan kanssa. He asuvat tällä hetkellä Singaporessa. Edellisestä tapaamisesta on vierähtänyt aikaa jo jokunen tovi, mutta juttua riitti. Samin vaimo Niina on opettajana Singaporen kansainvälisessä koulussa, joten meillä rupesi juttu luistamaan myös välittömästi. Viikonloppu oli todella rentouttava, kun sai vihdoin jonkun muunkin juttelukaveriksi kuin oman miehen. Kävimme Chalongin rannassa syömässä ja jatkoimme iltaa aamutunneille asti paikallisia kierrellen. Odotamme kovasti marraskuun Singaporen vierailua, kun pääsemme Niinan ja Samin vieraiksi.

Aleksis Kiven päivänä 10.10. saimme vihdoin ensimmäiset vieraat Suomesta!! Minun vanhemmat eli mummi ja ukki tulivat Phuketiin. Ensimmäisen viikon he majailivat Tuna Resortissa. Olimme jo edellisviikolla tutkailleet Windgurua (säätiedotuslinkki) hieman pelonsekaisin tuntein. Ikinä täällä ollessamme ei ollut luvattu niin sateista... Kyllähän tuo viikko sitten aika sateinen oli, mutta kyllä me silti ehdimme paljon nähdä ja kokea. Luulen, että tuo Big Buddhalla käynti oli yhtä vaikuttava kokemus vanhemmilleni, kuin joskus meille. Saivat vanhempani kokea myös paikallisbussien (tai lava-autojen, niinkuin äitini taisi sanoa) meille länsimaisille joskus niin tuskastuttavan hitaan kyydin. Olimme menossa Phuket Towniin ja samaan aikaan sattui Vegetariaanijuhlien kulkue. No eihän tuo täyteenahdettu bussi liikkunut puoleen tuntiin juuri minnekkään, joten hyppäsimme bussista pois ja päätimme suomalaiseen tyyliin kävellä. Kävimme myös katsomassa Ladyboy cabareen Patongilla. Asut ja lavasteet showssa olivat todella hienot. Ja täytyy sanoa, että meikäläisittäin kaunis nainen kyllä kalpenee joidenkin leidareitten rinnalla...

Neljä poikaa ja Irkku.



Leena mummi ja Stig ukkikin kävivät Phuketissa.

Toisella viikolla vanhemmat siirtyivät Karoniin muutamaksi päiväksi ja ottivat lapset mukaansa sinne. Sillä välin me teimme Jannen kanssa kahden yön reissun Koh Samuin saarelle. Saari oli oivallinen paikka ranta- sekä iltaelämälle. Ja näistä saaren antimista me sitten nautimme täysin rinnoin. Lisänä vielä hieronta joka päivälle. Rannoilla ja majoitustiloissa on rutkasti tilaa johtun low seasonista. Samuin lentokenttä ansaitsee erityismaininnan. Eipä ole viihtyisämpää ja paremmin hoidettua kenttää tullut missään vastaan. Harvoin saa lähtöportilla löhöillä ruokokattomajassa sohvalla tai istuskella riippukeinussa.

Samuin bugalowit olivat aivan meren äärellä.



Norsusafarillakin on ennätetty käydä. Pitihän sekin kärsiä, heh.

Samuin reissun jälkeen minulle iski mahatauti kuumeineen. Onneksi täältä löytyy helposti lääkkeitä joka vaivaan. Antibioottejakin saa apteekkiin kävelemällä. Neljä päivää tauti kesti, mutta antibioottien ansiosta olo on nyt hyvä. Tai mistä sen tietää, oliko antibioottien ansiota... Nyt jälleen ruokakin maistuu hyvälle ja lähdemme juuri Rawaille maistelemaan meren herkkuja.
Ja helmeksi pohjalle on säästetty Iran Waka Wakat Shakiran tahdissa Samuilla. Toivottavasti saatte sen näkymään. Waka Waka...