Yli puolet jo takanapäin...

Näin se vaan on... Aika on mennyt liian nopeasti. Kerran ovat ajatukset karanneet jopa jo tulevaan työkevääseen, mutta onneksi eivät pitkään viipyneet siellä...Leppoisaa arkeahan täällä vietellään, ilman kelloa. Toki rutiineista pidetään kiinni. Onhan se tietysti välillä hermoille käyvää, tämä "meidän tiimi" touhu. Eli tarkoittaa sitä, että kun näin tiiviisti ollaan yhdessä, ei elo aina ole todellakaan ruusuilla tanssimista. Olemme kyllä mielestäni suoriutuneet hyvin arvosanoin ainakin tähän mennessä.

Näkymä ei siis ole keittiöstämme vaan Chalongin Muay thai turneen ottelusta. Pikkupojatkin ottivat tosissaan.

Harrastukset tietysti edesauttavat perhesovun säilymisessä. Janne ja minä pyrimme käymään epäsäännöllisen säännöllisesti kuntosalilla ja nyt myös Eerika innostui käymään meidän kanssa. Aamuisin tulee myös käytyä kävelylenkillä rannalla ja laiturilla. Eemeli on aloittanut Muay Thain eli thainyrkkeilytreenit. Hän käy kaksi kertaa viikossa treeneissä ja on erittäin kehityskelpoinen lajissa, johtuen varmaan painitaustasta. Valmennus on ollut yksilöllistä ainakin toistaiseksi, koska lapsia on ollut niin vähän treeneissä. Ei pääse lintsaamaan... Onpa Eemeli jo kaipaillut sparrivastustajaa kehään, jotta pääsisi mittaamaan taitojaan. Lapset ja Janne testasivat myös laitesukellusta altaassa. Homma oli yllättävän helppoa ja lapsetkin viihtyivät pitkiä aikoja veden alla.

Napakasti lähtevät Empunkin alapotkut.

Eerika painumassa pinnan alle. Sukellus oli nastaa.

Pojat ovat myös päässeet merelle kalaan. Reissuja on takana jo neljä ja Eemeli on ollut yhdellä mukana. Joukkoon mahtuu rutkasti pelkkää kokemusta, mutta onhan se ahti antanut myös antejaan. Ei vain taida merenjumala täällä olla Ahti... Kovimmalla kelillä tehdyllä reissulla aallot olivat jopa nelimetrisiä. Mai pen rai. Saaliiksi on tullut kuningasmakrilli, kahta lajia tonnikaloja, dorado, long tom, rainbow runnereita ja queen fishejä. Komeita nimiä kaloilla on. Josko kalatkin ovat kotoisia serkkujaan värikkäämpiä.


Paratiisibiitsi asumattomalta Racha Noilta. Näkösyvyys oli noin 20 metriä.



Jannen väsyttelemä king mackerel.

30.9. vietettiin Eemelin 9v. synttäreitä Tuna Resortissa grillijuhlien merkeissä. Teng toimi grillimestarina ja Harri oli loihtinut herkkuja Eemelin toiveiden mukaan. Tarjolla oli kattava salaattitarjonta kotoisine perunasalaatteineen, lämpine lisukkeineen sekä kolmen sortin grillilihoineen. Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa...

Onnellinen päivänsankari 9v.

Harrilta saatu monitoimityökalu laastareineen taisi olla paras lahja. Meiltä Eemeli sai lahjaksi kauko-ohjattavan veneen, jolla hän on huristellut altaassa ja meressä.
Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna Jannen opiskelukaveri Sami, kalakoulun ajoilta tuli Phuketiin, Tuna Resortiin vaimonsa Niinan kanssa. He asuvat tällä hetkellä Singaporessa. Edellisestä tapaamisesta on vierähtänyt aikaa jo jokunen tovi, mutta juttua riitti. Samin vaimo Niina on opettajana Singaporen kansainvälisessä koulussa, joten meillä rupesi juttu luistamaan myös välittömästi. Viikonloppu oli todella rentouttava, kun sai vihdoin jonkun muunkin juttelukaveriksi kuin oman miehen. Kävimme Chalongin rannassa syömässä ja jatkoimme iltaa aamutunneille asti paikallisia kierrellen. Odotamme kovasti marraskuun Singaporen vierailua, kun pääsemme Niinan ja Samin vieraiksi.

Aleksis Kiven päivänä 10.10. saimme vihdoin ensimmäiset vieraat Suomesta!! Minun vanhemmat eli mummi ja ukki tulivat Phuketiin. Ensimmäisen viikon he majailivat Tuna Resortissa. Olimme jo edellisviikolla tutkailleet Windgurua (säätiedotuslinkki) hieman pelonsekaisin tuntein. Ikinä täällä ollessamme ei ollut luvattu niin sateista... Kyllähän tuo viikko sitten aika sateinen oli, mutta kyllä me silti ehdimme paljon nähdä ja kokea. Luulen, että tuo Big Buddhalla käynti oli yhtä vaikuttava kokemus vanhemmilleni, kuin joskus meille. Saivat vanhempani kokea myös paikallisbussien (tai lava-autojen, niinkuin äitini taisi sanoa) meille länsimaisille joskus niin tuskastuttavan hitaan kyydin. Olimme menossa Phuket Towniin ja samaan aikaan sattui Vegetariaanijuhlien kulkue. No eihän tuo täyteenahdettu bussi liikkunut puoleen tuntiin juuri minnekkään, joten hyppäsimme bussista pois ja päätimme suomalaiseen tyyliin kävellä. Kävimme myös katsomassa Ladyboy cabareen Patongilla. Asut ja lavasteet showssa olivat todella hienot. Ja täytyy sanoa, että meikäläisittäin kaunis nainen kyllä kalpenee joidenkin leidareitten rinnalla...

Neljä poikaa ja Irkku.



Leena mummi ja Stig ukkikin kävivät Phuketissa.

Toisella viikolla vanhemmat siirtyivät Karoniin muutamaksi päiväksi ja ottivat lapset mukaansa sinne. Sillä välin me teimme Jannen kanssa kahden yön reissun Koh Samuin saarelle. Saari oli oivallinen paikka ranta- sekä iltaelämälle. Ja näistä saaren antimista me sitten nautimme täysin rinnoin. Lisänä vielä hieronta joka päivälle. Rannoilla ja majoitustiloissa on rutkasti tilaa johtun low seasonista. Samuin lentokenttä ansaitsee erityismaininnan. Eipä ole viihtyisämpää ja paremmin hoidettua kenttää tullut missään vastaan. Harvoin saa lähtöportilla löhöillä ruokokattomajassa sohvalla tai istuskella riippukeinussa.

Samuin bugalowit olivat aivan meren äärellä.



Norsusafarillakin on ennätetty käydä. Pitihän sekin kärsiä, heh.

Samuin reissun jälkeen minulle iski mahatauti kuumeineen. Onneksi täältä löytyy helposti lääkkeitä joka vaivaan. Antibioottejakin saa apteekkiin kävelemällä. Neljä päivää tauti kesti, mutta antibioottien ansiosta olo on nyt hyvä. Tai mistä sen tietää, oliko antibioottien ansiota... Nyt jälleen ruokakin maistuu hyvälle ja lähdemme juuri Rawaille maistelemaan meren herkkuja.
Ja helmeksi pohjalle on säästetty Iran Waka Wakat Shakiran tahdissa Samuilla. Toivottavasti saatte sen näkymään. Waka Waka...

Malesia, Kuala Lumpur 23.-27.9.

Ensimmäinen visareissumme (siis suomennettuna viisumireissumme) suuntautui Malesiaan, Kuala Lumpuriin. Reissuun lähdimme torstaina ja tiistaina Eerika rupesi oksentamaan. Keskiviikkona nousi vielä kuume. Torstaiaamuna tyttö oli vielä huonossa hapessa, mutta matkustuskuntoinen. Toki hän ensimmäiseksi Malesian maanpinnalla oksensi, mutta...
Hotellimme sijaitsi aivan keskustassa niinsanotussa kultaisessa kolmiossa. Suuntasimme Jannen kanssa vielä samana päivänä ostoskeskukseen ja jätimme lapset hotelliin huilaamaan. Totesimme, että hintataso on kutakuinkin sama kuin Thaimaassa eli todella edullinen.
Kuala Lumpur oli näkemisen arvoinen paikka, vaikka Jannea lukuunottamatta olimme kaikki vatsataudissa vuorotellen. Seuraava viisumireissumme suuntautuu marraskuussa Singaporeen.

Vihdoin Malesian kamaralla.

Hotellin aulabaari oli viihtyisä ja tarjolla oli hyvää purtavaa.

Chinatownissa riitti väkeä ja myyntikojuja oli mielettömästi.

Beraya times squaren ostoskeskussessa oli 11 kerrosta ja huvipuisto.

Pedikyyri Malesialaisittain. Tuhannet kalat näykkivät kuolleen ihon jaloista.

Iltapäiväsateet tulivat todella yllättäen, mutta eivät kestäneet kauaa. Taustalla KL tower (462m), josta on mahtavat näkymät. Näkymä Swiss Garden hotellihuoneesta.

Maisemaa KL Towersista Petronas Towersin suuntaan. Näköalapaikka on lähes 400 m korkeudessa.

Paikalliset asukkaat viihdyttivät meitä ruokailullaan.

Näykkivätkö ne täitä?

Petronas Towers on maailman korkeimpia kaksoistorneja ja Malesian tunnetuin nähtävyys.

Viimeisenä päivänä viihdytimme itseämme huvi- ja  vesipuisto Sunway Lagoonissa.

Näin raskas matka oli perheenäidille.

Viidakkoa ja vesileikkejä

Terveisiä taas täältä tropiikista! Tropiikki-sana on todella kuvainnollinen, koska aina kun vähänkin liikkuu, on hiki päällänsä. Se on asia, mihin ei oikein meinaa tottua. Mutta minkäs teet.. Jos suomenhevoset tuotaisiin tänne lämminveristen maille, niin samalla lailla kävisi.

Nyt pitäisi olla sadekausi, mutta eipä tuo sade juurikaan ole haitannut menoa. Yhtenäisiä sadejaksoja ei ole ollut. Päivät kuluvat todella nopeasti. Olemme viimeisen päivityksen jälkeen pyörineet pääasiassa tässä lähinurkissa. Phuket Townissa eli saaren "pääkaupungissa" kävimme tässä yhtenä päivänä. Eihän tuo juurikaan poikennut näistä muista keskuksista. Mitään arkkitehtuurisesti merkittävää katseltavaa ei löytynyt, joten keskityimme shoppailuun ja syömiseen. Söimme viihtyisässä muovituolipaikassa erittäin maukkaan ja kalliin aterian. Kaksi olutta, kaksi kokista ja yksi vesi + ruoka-annokset kaikki yhteensä 320 bahtia eli 8e. Kuvia ei valitettavasti tältä reissulta tällä kertaa ole, koska.....

kamera on käyttökelvoton... Olemme viettäneet muutamia rantapäiviä Kata-beachilla, vaikka pidämmekin enemmän Nai Harnin rannasta. Sattuihan tuolla Katalla yhtenä päivänä tapaus, josta puhutaan vielä pitkään... Janne vuokrasi surffilaudan. Aallot eivät kuitenkaan olleet ihan suotuisia surffailuun. Muutama "hyvä" aalto kuitenkin tuli, että pääsi kokeilemaan aallolla ratsastamista. Minä ja Eerika lueskelimme rannalla. Katselin aikani Jannen touhua ja päätin mennä kuvaamaan häntä. Asetuin siihen veteen kameroineni ja odotin sitä mahtavaa aaltoa. Ja tulihan se..Janne pääsi uljaasti nousemaan lautansa kanssa aallon harjalle ja minä pääsin kuvaamaan. Ja hyvähän tuosta kuvasta varmasti tuli...Sitä ei kukaan koskaan saa tietää, sillä tuo samainen aalto pyyhkäisi minut kameroineni mukaansa. Pienen pakokauhun vallassa yritin päästä pystyyn. Ja samalla tajusin, että päässäni olleet Ray Banit (aidot) olivat tippuneet. Siinä sitten kamera kädessä konttailin lasejani. Joku selväjärkinen tuli ottamaan kameran kädestäni. Kuin ihmeen kaupalla tunsin lasit hetken päästä jalkojeni alla ja sain edes ne pelastettua. Et silleen...

Eemelin hartaasti odottama seikkailu toteutui tässä yhtenä päivänä. Janne ja lapset pääsivät käymään Harrin "mökkitontilla" viidakossa. Olisin minäkin päässyt, mutta en uskaltanut.. Tontti sijaitsee Buddhapatsaan alapuoleisella jyrkänteellä. Matka taittui Land Cruiserilla eli kotoisasti lantikalla. Jo tasaisella maalla on haasteellista pysyä kyseisen auton kyydissä, saatikka sitten viidakossa. Varsinaista tietä ei ollut, vain vanhoja sateen pehmentämiä pillarin jälkiä. Aikamoista röykytystä matkanteko oli ja välillä lantikka jäi jumiin. Suurimmassa todella jyrkässä ylämäessä lapset olivat huutaneet kauhun vääristämin kasvoin : "Tää on ihan hullua!!". Loppumatka eli n. 200m kuljettiin jalkaisin, koska autolla ei päässyt pitemmälle. Matkalla nähtiin jättisammakko ja -hämähäkki. Villisikojakin siellä on, mutta niitä ei näkynyt.

Marakatit viihtyvät liaanilla

Näkymä vidakon reunalta Chalongin lahdelle

Lantikalla päästiin paikoista, joista ei voi autolla kuvitella kuljettavan

Eemeli on juuri parhaillaan "jäätelöautolla" ostoksilla. Lähestulkoon joka päivä tästä meidän ohi ajaa jäätelömopo. Siitä saa ostettua jäätelöannoksia, joihin tulee pohjalle riisiä, päälle jätskiä ja pähkinöitä. Annos maksaa 25 senttiä. Tätä ruuan maukkautta ja edullisuutta on pakko hehkuttaa, koska ei voi vieläkään käsittää, kuinka syöminen voi olla niin halpaa.

Huomenna suuntaamme Kuala Lumpuriin, josta tulee raporttia myöhemmin.

Kuukausi takanapäin

Kuukausi on nyt vierähtänyt täällä Thaimaassa! Aika on mennyt todella nopeasti... Nyt kotikulmat ovat skootterin ansiosta tulleet tutuiksi. Aiomme kyllä vuokrata toisenkin skootterin ja mammakin saa luvan rohjeta kuskiksi... Rawain rannalle on tästä suora ja leveä tie, jotenka eiköhän tuonne rohkene ajella.

"Prätkämimmi" ja lapsia hirvittää. Uskaltautuivat kyllä kyytiinkin.

Me aikuiset kävimme tässä yhtenä iltana ihailemassa auringonlaskua saaren eteläkärjessä Promp Teth Capessa. Paikallisetkin ajelevat aika usein sinne kyseistä luonnonilmiötä ihailemaan <3 <3. 

Auringonlaskua tullaan kaukaakin ihailemaan.

Viime torstaista perjantaihin teimme retken Raya Yai eli Koh Racha saarelle. Lähdimme Chalongin laiturista speed boatilla. Pikaveneeseen mahtuu kerralla kolmisenkymmentä ihmistä. Vauhti oli hurjaa ja menomatkalla aallot hieman röykyttivät.. Pysähdyimme kahteen otteeseen Rayan saaren lähistölle snorklailemaan. Aika upeaa, sitten kun lakkaa hyperventiloimasta.. Korallien kalat ovat aikas makeita ja vesi on todella kirkasta.

Tämän jälkeen rantauduimme Rayan saarelle. Nautimme mahtavan merellisen lounaan ravintolassa, joka paljastui meidän vuokraamien bungalowien ravintolaksi. Meidän kaksi bungalowia sijaitsivat jyrkänteen päällä ja niistä avautui mahtava merinäköala. Bungalowit olivat vaatimattomia, mutta maisema kyllä korvasi vaatimattomuuden.

Tällä kertaa meillä oli hieman isompia ystäviä, varaaneja!! Niiden lähelle ei kuulemma parane mennä, koska uhattuina ne saattavat sivaltaa hännällään uhkaajan jalat poikki.. Tämän kuulimme vasta jälkeenpäin. Jos olisin tuon tiennyt, kun tuijottelimme yhden kaverin kanssa toisiamme silmiin bungalowin pihassa....

Oli aivan mahtavaa snorklailla myös rannan koralleja ja uida kirkkaassa vedessä! Aivan ihanan pehmeä ja valkoinen rantahiekkakaan ei oikeasti ole hiekkaa vaan korallia syövien kalojen kakkaa.. Illalla katselimme kun aurinko suorastaan putosi mereen kuin iso tulipallo! Ja tilalle ilmestyi täysikuu.. Voisi melkein nimittää paratiisiksi, jonne on päästävä uudestaan!!!

Meren lisäksi rannasa oli kiva peuhata.

Auringon laskut ovat nopeita, mutta upeita.

Äskeinen kieltämättä kuulostaa hieman saippualta, joten tiedoksi vain, että kyllä sitä arkeakin on...Lasten kotilemmikeiksi hommasimme maljakon, jossa on viisi kalaa; nejlä Daltonin veljestä sekä Kultasiipi. Valitettavasti Empun Salama jäi ruukkukasvin alle jumiin ja kuoli. Hautajaiset vietettiin tasan viikko sitten.

Arkea ja muutamia sadepäiviä on käytetty hieman tehokkaammin koulupäivinä. Lasten keksimät  ja esittämät Hölmöläisnäytelmät ovat olleet kivaa katseltavaa. Hauskaa on ollut yleisöllä sekä näytelijöillä.
Mai Pen Rai..palaillaan.

Khun sabai dii ryy? Mitäpä kuuluu? Sabai dii kaa/khap!! Meille kuuluu hyvää!

Kuten huomaatte, olemme kovasti yrittäneet opiskella thaita! Muutamia fraaseja jo osaamme.. Paikalliset ovat erittäin otettuja, mikäli vaivautuu puhumaan heidän kieltään. Varsinkin silloin kun Eemeli puhuu, niin ihmiset menevät aivan sekaisin (tarkemmin naiset). Eemeli juuri totesi, että ei aina viitsisi puhua, kun naiset kirkuvat, eikä jaksa kuunnella!!

Viikko on vierähtänyt taas tosi nopeasti... Aamut alkavat yleensä koulunkäynnillä ja sitten suunnitellaan ohjelmaa vähän sään mukaan. Viime torstaina täällä oli kuningattaren syntymäpäivä ja samalla äitienpäivä. Aikuiset kävivät tämän kunniaksi edellisiltana hieman tutustumassa paikalliseen ilta/yöelämään. Hauskaa oli ja tanssittua tuli (Ira siis jammas), lähinnä baarien henkilökunnan kanssa... Kuninkaallisiahan täällä juhlitaan koreasti ja paikallisen koulun pihassa oli juhlallisuuksia koko päivän.

Äiti murusten kanssa juhlapäivällisellä

Viikon kohokohta oli ehdottomasti käynti Big Buddhalla! Kyse on siis buddhapatsaasta, joka sijaitsee korkealla vuorella. Patsas näkyy lähes kaikkialle Phuketiin. Se on valmistettu marmorista ja on 46m korkea. Patsas sijaitsee temppelialueella. Buddhalaisuus on selkeästi enemmistöuskonto Phuketin saarella. Patsas on niin vaikuttava näky, että vetää aika hiljaiseksi. Patsasta ja sen ympärille tulevaa temppelialuetta rakennetaan koko ajan lahjoitusvaroin. Annoimme myös oman lahjoituksen ostamalla laatan marmoria, johon raapustimme nimemme. Tämä laatta tulee joskus olemaan jossakin kohtaa aluetta.

Kotiintulomatkalla poikkesimme viidakon "reunalla". Harri halusi näyttää meille, missä hänellä ja Tengillä on kesämökkitontti. Matkalla törmäsimme norsuihin. Avasimme takapenkillä ikkunan ja Ira otti valokuvia. Yhtäkkiä norsun kärsä lähestyi ikkunaa ja äitylillä tuli kiire laittaa ikkuna kiinni..Meinas mennä pasmat täysin sekaisin niin isosta kärsästä!! Heh...

Tänään vuokrasimme skootterin, jolla kauppareissut hoituvat kätevästi! Paikalliset pitävät nimittäin meitä varmaan aivan hulluina, kun kävelemme niin paljon.. Liikenne täällä on kyllä aika kaoottista ja vielä vasemmanpuoleista, joten ajaminen jää todennäköisesti Jannen kontolle ainakin aluksi!

Altaalla pyyhkeetkin ovat olleet hymyileviä!

Totuttelua uuteen

Sawat dii kaa!!! Reilu viikko on vierähtänyt siitä, kun viimeksi on blogia päivitetty... Siihen on kyllä erittäin hyvä selitys.. No aloitetaan ensin siitä, että viime maanantaina löysimme oman talon ja olemme nyt kovaa vauhtia kotiutuneet! Talomme sijaitsee Rawain alueella Chalongin lahden keskellä. Meillä on kolme makuuhuonetta, olohuone ja keittiö. Ja mikä meille on luksusta, on se, että meillä on kaksi kylppäriä!! Talossa on pieni puutarha, jos tulee ikävä puutarhahommia...

Talomme sijaitsee Chalongin rannan vieressä. Rantaan on matkaa parisataa metriä. Rannassa on lähinnä kalastus- ja sukellusmatkailuveneitä. Se ei ole uimakelpoinen, koska on niin matala. Ranta on kuitenkin pitkä ja aivan ihanteellinen lenkkeilyyn. Pikkuravut juoksentelevat jaloissa ja koirista saa aina lenkkiseuraa. Chalongin rannalla on myös 700m pitkä laituri, joka on lenkkeilijöiden suosiossa!!

Kotirannan maisemaa Chalongin laiturille päin.

Olemme käyneet muutaman kerran Nai Harnin rannalla. 100 metrin päässä päätien varrella kulkee busseja kaikille Phuketin länsirannikon ja etelän rannoille. Nyt vain aallot ovat niin pahoja, että meressä ei oikein voi uida (3-4m korkeita). Nai Harn on oikeastaan ainoa ranta, jossa nyt voi käydä, koska siellä on laguuni, jossa voi uida, mikäli aallot ovat liian rajuja.

Lapset ovat aloittaneet myös opiskelun kohtuullisen hyvällä menestyksellä! :) Aamulla koulua ja sen jälkeen rannalle tai muuta touhua. Harri ja Teng, Tuna Resortista (paikka, jossa olimme aluksi) pitävät meistä todella, todella hyvää huolta ja järjestävät meille kaikenlaista aktiviteettia. Sunnuntaina pääsimme heidän kanssaan thaimaalaisten juhla-asujen muotinäytökseen ja "missikisoihin" Phuketin kansallismuseoon.

Pääsin tai jouduin muuten siellä lavalle tanssimaan thaimaalaista tanssia paikallisen eläkeläisyhdistyksen tahdittamana ( You Tubeen tulossa pätkää). Eilen kävimme Patongissa räätälillä. Jannelle on tulossa housut ja muutama paita. Patongin jälkeen olin tosi onnellinen, että asumme täällä rauhallisella alueella.

Teng, Harri ja finläänders Talangin kanallismuseon edessä

On todella tärkeää, että on joku joka kertoo paikallisista tavoista ja näyttää paikkoja! Kaikkea ei ole kiva oppia kantapään kautta.. Esimerkkinä tästä voisin kertoa, että Eemelillä oli ongelmia ihon kanssa. Hänelle tuli märkiviä rakkuloita. Menimme läheiseen apteekkiin ja pyysimme lääkkeitä. Lääkkeet, joita meille ilman varsinaista diagnoosia tarjottiin, olisivat maksaneet 2250 bht. Harri ja Teng odottivat autossa ja Janne tuli hakemaan rahaa ja he sanoivat heti, että lääkkeet jäävät sinne.. Menimme Katalle Harrin tunteman lääkärin vastaanotolle ja diagnoosi oli märkärupi. Käynti lääkkeineen maksoi 650 bht! Että näin...  Mai pen rai... Tai ei sentään....Niin ja vielä tuohon alkuun.. Eli saimme nettiyhteyden, kun muutimme tähän, mutta yhteys on ollut todella hidas. Täällä ei ole kiire minnekkään. Tässä meikäläisellekkin opittavaa! ;)

29.7.2010 Kohti uusia seikkailuja

Vihdoin 29.7. klo 4.30 starttasi kauan odotettu ja hyvin valmisteltu matkamme Thaikkulaan! Lensimme ensin Amsterdamiin. Amsterdamin kentällä oli odotusta 4-5 tuntia.. Oikeastaan ihan hyvä ajatellen tulevaa pitkää lentoa. Amsterdamin kenttä on muuten aika tyylikäs, siellä oli ihan kiva viettää aikaa.

Kahden vaihdon jälkeen vihdoin perillä Phuketissa!! Harri vastassa kentällä ja lapset "puhuivat norjaa" koko automatkan! Tuna Resorts Rawaissa on aika unelmapaikka...Aurinkoa, uimista ja rentoa meininkiä! 

Iskän kanssa altaassa uimasilla

31.7. Teimme retken Nai Harnin rannalle. Aikamoiset olivat aallot ja virtaukset aika voimakkaita! Mutta kuitenkin aika mahtavaa! Janne osti muuten tänään ensimmäisen t-paitansa ja paidassa lukee I love my mum!! Ei yhtään koti-ikävä... ;) Illalla käytiin ihmettelemässä paikallisten iltatoria ja maisteltiin aikas erikoisia herkkuja. Huomenna tai maanantaina aloitamme asunnon metsästyksen! Taidamme jäädä Rawaihin!!

Nai Harnilla oli melkoisen mukavat aallot! Niissä kelpasi leikkiä. Lapset rannassa ja isot lapsenmieliset vähän syvemmällä.